Tekoäly tasaväkistää asioita: AI palveluiden avulla asiantuntijoiden rooli muuttuu ja karvalakkitoteutukset tulevat kaikkien saataville. Muutos ei sinäänsä ole uusi, samaa taidettiin sanoa aikoinaan Internetistäkin ja näinhän siinä kävi. Tähän asti kuitenkin netti on tarjonnut vain tiedon ja ihminen joutunut tekemään työn. Tuossa piileekin AI aikakauden isoin muutos: tietotyön ulkoistaminen koneelle. Tämän myötä voi alkaa kuudes teollinen vallankumous kunhan joku ehtii sen leiman ilmiölle lyömään.

Katsaus tulevaan

Ohjelmistokehitys on muutoksen kärjessä. Luonteeltaan ohjelmistokoodi on säännönmukaista ja järjestelmällistä, oppimateriaalia riittää AI:n pureskeltavaksi ja kielimalleja kehittävät teknologiayhtiöt panostavat alustansa koodintuotantokykyihin. Mitä tämä tarkoittaa ohjelmistoalalle ja tulevaisuuden verkkopalveluiden kehitykselle? Alla muutamia Nostradamuksen lailla lueteltuja teesejä, jotka voivat tai voivat olla toteutumatta lähivuosina.

Koodin määrä tulee kasvamaan

Tekoälyn luodessa koodia, sen rivihinta tulee laskemaan ja määrä kasvaa. Tulevaisuudessa yhä useampi ongelma ratkaistaan tarkoitukseen luodulla, usein kertakäyttöisellä sovelluksella. Vibekoodauksesta tulee yksi luovuudenala kun ihmiset voivat ilmentää visioitaan helposti myös ohjelmistojen avulla.

Vibekoodatut palvelut omaksi kategoriakseen

Throwaway-ratkaisut yleistyvät sekä sovelluksissa että verkkopalveluissa. Pienten yritysten verkkosivut tulevat jatkossa olemaan yhä useammin osaavan markkinointihenkilön vibekoodaamia ja eivät enää välttämättä tarvitse sisällönhallintajärjestelmää taustalleen AI:n hoitaessa päivitykset.

Suurempien organisaatioiden verkkopalvelut ovat monipuolisia asiakaspalveluportaaleita. Näissä käsitellään henkilötietoja, ne sisältävät integraatioita ja välittävät maksuja – eli ratkaisun tietoturvan täytyy jatkossakin olla korkea. Myös vaativat markkinoinnilliset sivut tarvitsevat taustalleen viberatkaisuja järeämpiä järjestelmiä asiakaskokemuksen kasvavien vaatimuksien, personoinnin yleistymisen ja puhtaan myyntipaineen takia. Edellisissä kokonaisuus paisuu usein kohtuullisen monimutkaiseksi ja kaupan siirtyessä yhä enemmän verkkoon kasvavat myös vaatimukset kaupallisiten sivujen osalta.

Tietoturvan merkitys korostuu

Tekoälyä voi käyttää yhtälailla hyvään ja pahaan. Lähes jokaiseen tietojärjestelmään voi tunkeutua, jos vain aikaa ja taitoa on riittävästi. AI tasaa puntit myös tämän osalta: se lukee lannistumatta lähdekoodia sen yhden kriittisen virheen löytämiseksi ja analysoi palvelinohjelmistoja haavoittuvuuksien paikallistamiseksi. Anthropicin Mythos tekoäly osoittautui tässä niin näppäräksi että firma päätti pitää mallin toistaiseksi lukkojen takana:

Mythos Preview was explicitly directed and given network access to do so, we observed that it could execute multi-stage attacks on vulnerable networks and discover and exploit vulnerabilities autonomously – tasks that would take human professionals days of work.

Palveluissa, joissa tietoturva on korkeassa roolissa, ei puhdas vibettäminen ole toistaiseksi vaihtoehto. Ensinnäkin vastuuta ei voi ulkoistaa koneelle ja toisaalta kokemusta ja useita silmäpareja on vaikea korvata yhdellä tekoälyllä. Valtiollisia tahoja kiinnostavat järjestelmät, oli sitten kyse ihan tavallisesta tai teollisuusvakoilusta, ovat suurimmassa vaarassa ja näiden osalta kehityssyklit voivat jopa hidastua tekoälyn kestävän tietoturvan varmistamiseksi.

Mikä sitten on verkkopalveluiden ja ohjelmistokehityksen tulevaisuudennäkymä?

Itse jaan tulevaisuuden odotukseni lyhyeen ja pitkään aikaväliin. Lyhyemmällä aikavälillä ohjelmistokehitys muuttuu enemmän koneen ja ihmisen yhteistyöksi, jossa koodaaja ottaa arkkitehtimäisemmän roolin ja synnyttää visionsa koodiksi tekoälytyökalujen avulla. Ammattimaiset prosessit erottavat koodaamisen vibettämisestä: vaatimusmäärittely pureskellaan tiketeiksi, tekoälyltä pyydetään toteutussuunnitelma, joka validoidaan ennen koodaukseen ryhtymistä, AI:n luoma koodi läpiluetaan ja korjataan, lopputulos parikatselmoidaan ja testataan.

Koodin laatu tulee parantumaan kunhan prosesseista pidetään kiinni. Automaattisten testien luominen ei jatkossa maksa käytännössä mitään ja testikattavuus saadaan huippuunsa. Aikaa säästyy ja asiakkaille voidaan tuottaa samalla budjetilla enemmän arvoa.

Pitkällä aikavälillä näkymät ovat tuttuun tapaan hähmäisiä. Voidaan kuitenkin odottaa mallien ja sitä myötä automaattisesti tuotetun koodin laadun parantuvan entisestään. Jossain kohtaa voidaan jopa päästä lopputilaan, jossa ohjelmakoodi on turhaa ja tekoäly sylkee suoraan asennettavan sovelluksen syövereistään. Tälläinen black-box tyyppinen kehitys on yritysmaailmassa toistaiseksi kuitenkin vielä kaukana.

Jos oma tulevaisuuden rooli huolestuttaa, kannattaa kartuttaa osaamistaan. Ihminen ei muutu turhaksi vaikka roolijako muuttuisikin. Tulevaisuuden ohjelmistoasiantuntija voi koodaamisen sijaan keskittyä tulkkaamaan asiakastarpeita järjestelmän ominaisuuksiksi. Luovuus ei katoa, koodin sijaan tulevaisuudessa kuitenkin saatetaan käyttää enemmän luonnollista kieltä.

PS. Trendien vastaisesti tämän kirjoituksen toteutuksessa ei käytetty tekoälyä. Se tuli ihan sydämestä.